Taidetoimikuntalainen ja blogivastaava Pauliina Sassali alusti vuoden ensimmäisen tapaamisen esittelemällä entistä kesätyöpaikkaansa. Keskustelun lomassa tehtiin suunnitelmia keväästä, muun muassa pohdittiin yleisöluennon pitäjäksi sopivaa vierailevaa puhujaa ja keksittiinkin pari hyvää vaihtoehtoa... Näihin mukaviin suunnitelmiin palataan myöhemmin keväällä.
Cygnaeuksen galleria on Suomen vanhin taidemuseo, joka avattiin jo keväällä 1882. Akateemikko, maailmankansalainen ja fennomaani sekä yksi aikansa suurimmista kulttuuripersoonista, Fredrik Cygnaeus (1802-1881) perusti museon lahjoittaessaan testamentissaan kesähuvilansa ja keräämänsä taidekokoelman Suomen kansalle. Kokoelmaan kuului tuolloin 199 teosta sekä piirroksia ja akvarelleja sisältänyt kansio, mutta koska testamenttiin sisältyi myös toive kokoelman kartuttamisesta lahjoituksin, määrä on moninkertaistunut. Ensimmäiset lahjoitukset tulivat nuorilta taiteilijoilta, joita Cygnaeus oli eläessään tukenut paitsi rohkaisten ja opastaen, myös taloudellisesti. Lisäksi Cygnaeuksella oli tärkeä rooli suomalaisen taidekoulutuksen edistämisessä.
Nykyisin kokoelma käsittää lähemmäs viisisataa taideteosta, lähinnä öljymaalauksia ja veistoksia. Joukossa on paitsi monia tunnettuja varhaisimman suomalaisen akatemiataiteen helmiä, myös aikanaan merkittävien, mutta myöhäisemmässä taidehistoriankirjoituksessa vähäisemmälle huomiolle jääneiden taiteilijoiden töitä. Kierros museon yläkerran perusnäyttelyssä antaa laajan kuvan 1800-luvun suomalaisesta kuvataiteesta, alakerrassa voi tutustua pieniin vaihtuviin näyttelyihin. Itse kokoelman lisäksi museokokemuksessa ovat merkittävässä roolissa kesähuvilan kaunis ympäristö Kaivopuistossa, idyllinen puutarha, puuromantiikkaa edustava arkkitehtuuri ja 1800-luvun kulttuurihistoria.
"Hänen henkensä eli alati ja vaikutti tässä, siinä, mikä on iäistä maan päällä; yksilöllistä, turhaa, katoavaista unielämää hän ei pitänyt silmäyksenkään arvoisena. – Tämä juuri antoi hänen sanoilleen niin erinomaisen voiman vaikuttaa ihmisten mieliin, myöskin kirjoitetulle sanalle toisinaan, mutta etupäässä puhutulle sanalle. Hänen äänensä ensi sävelen kuuluessa tunsi itsensä ikään kuin kohotetuksi maasta, varsinkin hän oli mestari oikein aloittamisen suuressa taidossa, ja harvat olivat kaiketi ne, jotka eivät hänen lopettaessaan tunteneet läpi olentonsa virtaavan heille enemmän tai vähemmän harvinaisen ilon siitä, että olivat hänen kanssaan kohonneet niihin valoisiin korkeuksiin, missä hänen hengellään oli o i k e a k o t i n s a ."
(Snellman Cygnaeuksesta, Cygnaeuksen Gallerian luettelo, s. 20)
Voin omien ja monen muun kokemusten perusteella sanoa, että museolla on melko sama vaikutus kuin Snellman kertoo aikanaan olleen Cygnaeuksen puheilla. Cygnaeuksen galleriassa säilytetään ja jatketaan perustajansa työtä.