Musée de Cluny
Kilta kokoontui taas lokakuussa
pitkäksi venyneen kesätauon jälkeen. Aiheena illassa oli pariisilainen Clunyn
museo, joka kertoo pääosin keskiajan kulttuurista. Itse museo sijaitsee aivan
Pariisin ydinkeskustassa, 1400-luvulla rakennetussa gotiikkaa edustavassa
kauniissa rakennuksessa. Rakennus on ollut aikoinaan Clunyn luostarin apottien hallussa,
mistä juontaa rakennuksen nimi. Sen jälkeen se on toiminut monenlaisissa
tehtävissä. Vuonna 1833 Alexandre Du Sommerard toi sinne oman keskiajan
kokoelmansa, jonka Ranskan valtio osti kymmenen vuotta myöhemmin. Rakennus on
siitä lähtien toiminut keskiaikaan keskittyvänä museona. Kokoelmia
laajennettiin, ja vuonna 1977 luotiin uusi kansallinen renessanssin museo
Écoueniin, johon osa laajasta kokoelmasta siirrettiin. Vuonna 1992 museo
nimetään uudelleen ja siitä tulee Musée national du Moyen Âge, eli Kansallinen
keskiajan museo.
Nykyisin museossa on esillä laaja
kokoelma myöhäisantiikin ja keskiajan esineitä ja taideteoksia. Samalla
rakennus on osa museon kokonaisuutta. Gotiikan aikainen kaunis rakennus on
rakennettu osittain antiikin aikaisen kylpylän päälle, joten museossa
vieraillessa pääsee tutustumaan sekä 1400-luvun että antiikin Rooman
rakennusarkkitehtuuriin. Kokoelma käsittää hyvin monipuolisia esineitä, muun
muassa patsaita Pariisin Notre-Damesta, lasimaalauksia eri puolilta Ranskaa,
alttarikaappeja, keskiaikaisia taideteoksia, seinävaatteita ja käyttöesineitä,
kuten aseita ja kampoja. Tämän lisäksi museon pihalla on kaunis ”keskiaikainen
puutarha”. Museon ehdoton ykkösnähtävyys on Neito ja Yksisarvinen -seinävaate.
Neitoa ja Yksisarvista emme
matkallamme valitettavasti nähneet, sillä se oli Japanissa esiteltävänä. Tämä
kuusiosainen seinävaate on kuitenkin hyvin mielenkiintoinen. Siinä on viiden
eri aistin allegoria ja kuudes vaate, josta ei ole varmaa tulkintaa. Jokaisessa
kuvassa on aatelisneito ja leijona ja yksisarvinen. Tausta on punainen ja
”tuhansien kukkien” peitossa.
Museosta jäi erityisesti mieleen
todella hienot ja yksityiskohtaiset alttarikaapit, kauniit lasimaalaukset ja
hyvin toteutettu keskiaikainen puutarha. Alttarikaapeissa oli esitettynä usein
Jeesuksen kärsimystie, joko pieninä puuveistoksina, tai miniatyyri maalauksina.
Näiden lisäksi kaapin ovien toisella puolella, tai kärsimystapahtumien
alapuolella oli esitettynä muita Raamatun kertomuksia, kuten Jeesuksen syntymä.
Onkin mielenkiintoista, miten erilaiset Raamatun tapahtumat vertautuvat
toisiinsa keskiaikaisessa typologisessa ajattelussa. Usein eri kohtauksissa on
jotain samaa myös visuaalisesti ja alttarikaapin symmetriakin tuntuu
noudattavan typologista tarkoitusta. Tämän lisäksi oli mielenkiintoista, kuinka
alttarikaapeissa oli goottilaista koristusta, ikään kuin pienet veistokset
olisivat olleet sisällä goottilaisessa katedraalissa.
Lasimaalaukset oli vastikään
restauroitu ja ne oli aseteltu todella hienosti esille pimeisiin huoneisiin,
joihin valo tuli lasimaalausten läpi. Tällöin niiden värit hehkuivat todella
kauniina ja hahmot tulivat hyvin esille. Lasimaalauksissakin oli kuvattuna
erilaisia Raamatunkertomuksia, mutta myös pyhimystarinoita ja muita aiheita.
Keskiaikainen puutarha oli auki
kadulle ja siellä oli paljon ihmisiä viettämässä aikaa. Puutarhassa oli
erilaisia osioita, kuten rakkauden puutarha tai taivaallinen puutarha. Ideana
useimmissa puutarhoissa oli niiden symboliikka. Esimerkiksi rakkauden
puutarhassa oli kasveja, jotka keskiajalla liitettiin hovirakkauteen ja
taivaallisessa puutarhassa oli erityisesti Neitsyt Mariaan liitettyjä kukkia.
Sen lisäksi puutarhassa oli myös keskiajan kotitalouskasveille oma osio, samoin
kuin rohdoskasveille. Le préau, eli ”piha” oli neliskulmainen,
luostaripuutarhaa jäljittelevä puutarha, joka oli jaettu vedellä neljään osaan.
Tämä kuvasti keskiajalla paratiisia, josta lähti neljä jokea eri puolille
maata. Puutarhassa oli myös Yksisarvisen metsä ja tuhansien kukkien niitty,
jotka viittaavat museon kokoelman helmeen, Neito ja Yksisarvinen -seinävaatteeseen.
Teksti ja kuvat, Miika Norro
