Teologian tohtori ja arkeologi Eero Junkkaala vieraili Turussa 20.3.2012 Eusebioksen killan (ks. Kritiikki-lehti 1/2012) järjestämän yleisöluennon puhujana. Hänen esitelmäänsä aiheesta Raamatun historiallisuus arkeologisten lähteiden valossa oli kuuntelemassa 22 kiinnostunutta TYKY:n kappelilla. Vakuuttavassa esityksessä näkyi Junkkaalan asiantuntemus sekä akateemikkona, Raamatun tuntijana että yli kaksikymmentä vuotta Lähi-Idän kaivauksilla työskennelleenä arkeologina. Keskustelut yleisön ja luennoitsijan välillä jatkuivat pitkään teekupposen äärellä, pullantuoksussa ja hyvässä hengessä.
Laajimpana esimerkkinä Raamatun käytöstä historian tutkimuksessa Junkkaala käytti omaa väitöskirjaansa Three Conquests of Canaan. A Comparative Study of Two Egyptian Military Campaigns and Joshua 10-12 in the Light of Recent Archaeological Evidence. Siinä hän tutki faaraoiden Thutmosis III (1479–1425 eKr.) ja Ramses II (Raamatussa Sisak, ks. esim. 1.Kun.14:25. Sisak hallitsi 1279eKr.–213eKr.), sekä Joosuan kirjan valloituskertomusten paikkansapitävyyttä. Hän etsi valloitetuiksi väitetyistä kaupungeista merkkejä hävityksestä tai kulttuurin muutoksesta arkeologian keinoin. Kaivauslöydöt osoittivat Thutmosis III:n, Ramses II:n ja Joosuan kirjan valloituskertomukset yhtä paikkansa pitäviksi.
Junkkaalan kokemuksen mukaan Raamatun kirjojen arvo historiallisina lähteinä kyseenalaistetaan usein, sen sijaan kiveen hakattujen hieroglyfien autenttisuutta ei juuri epäillä. Vaikka Raamattu on uskonnollinen kirja, sen kertomukset on sidottu historiaan, tiettyihin aikoihin ja paikkoihin: ”Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana.” (Luuk.2:1-2.) Junkkaala muistutti, että oikeastaan kaikki näin varhaiset kirjalliset lähteet ovat luonteeltaan uskonnollisia, faaraoiden kertomukset mukaan lukien. Vaikka Raamatun viimeisimmän painoksen voi hakea tuoreena kirjakaupasta, sen teksteistä ensimmäiset on saatettu kirjalliseen muotoon jo 1000-luvulla eKr. Sitä ennen kertomukset kulkivat paimentolaiskansan suullisena perimätietona.
Nykyisen Lähi- Idän alueen historiaa tutkittaessa on turvauduttava Raamattuun: Se on sillä alueella syntynyttä kirjallista kansanperinnettä. ”Raamatun maassa” kaupunkeja on rakennettu kaupunkien päälle ja muinainen historia on käsin koskettavissa, mutta arkeologia on mykkää ilman tekstiä. Siksi Israelin arkeologian oppikirjat ovat täynnä Raamatun lainauksia, antavathan ne nimiä ja merkityksiä muuten identifioimattomille löydöille.
Vaikka arkeologisilla löydöillä ei voi todistaa Raamatun kirjojen autenttisuutta saati opillista sisältöä, ne kuitenkin antavat arvokasta tietoa Raamatun ajasta ja ovat myös puhuneet sen historiallisen todenmukaisuuden puolesta. Vuonna 1982 eräs israelilainen kaivausryhmä löysi Ebal-vuorelta arvoituksellisen kivirakennelman, joka tunnistettiin uhrialttariksi. Ajoituksen, sijainnin ja rakennustekniikan puolesta se vastasi Raamatussa kuvattua Joosuan alttaria (ks. Joos.8). Se oli rakennettu tarkalleen Vanhan Testamentin alttarinrakennusohjeiden mukaisesti. Kukaan ei silti voi varmuudella väittää löytynyttä kivirakennelmaa nimenomaan Raamatussa mainituksi Joosuan alttariksi – mutta ei myöskään kieltää sitä mahdollisuutta.
 |
| Kuva: Anna Sassali |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti